Havaintoja täältä

Täällä nyt ollaan pyöritty jo reilu kaksi kuukautta ja elämä on hyvin rutiininomaista. Tunnen hyvin jo omat kulmat, ja muutenkin eksyminen on melko vaikeaa täällä kun mopolla ajelee. Joten aika hyvin pystyy aivot narikassa täällä jo toimimaan. On muutamia asioita joita on väkisin pannut merkille kun täällä ns. toisessa kodissa on aikaa kulutellut.

1. Kun meen paikalliseen prismaan tai cittariin, niin siellä on ihan hirveät määrät työntekijöitä. Varsinkin kun menee kaupan elektroniikkaosastolle, siellä majailee ainakin 10 turhanpäivästä myyjää hengailemassa ja jotkut laulaa karaokea keskellä työpäivää. Jos meen ihmettelemään vaikka tietokoneen hiirtä hyllyn eteen, niin yksikään heistä ei halua tulla mua palvelemaan, varmaan sen takia kun he joutuisivat möngertämään englantia mun kanssa.

Kun pääsen kassalle ja maksamaan, niin myyjät pakkaavat tavarat mun puolestani pusseihin. Siis moniin pusseihin!! Jos oon ostanut vettä, maitoa, hedelmiä ja leipää niin myyjä pakkaa kaikki tuotteet eri muovipusseihin. Ei hemmetti ku joka kerta se sapettaa niin paljon kun niitä pusseja pitää tuhlata joku miljoona kappaletta kun joku ostaa jotakin. Nojooh, ei niitten säästämisellä tätä maailmaa pelasteta..

Moponi tankki huutaa punasta, menenpä tankille. Kurvaan paikallisen Shellin pihaan ja suuntaan automaatille. Mitäh! Siellähän on ihmisautomaatti! Joo, sanon siinä seisovalle ihmiselle että "full" ja hän täyttää mopon tankin. Maksaa noin 130 bahtia se koko tankki, joten halvalla pääsee kyllä kulkemaan. Niin tosiaan täällä mun ei tarvitse itse tankatakkaan, se tehdään mun puolesta!

Täällä Thaimaassa työttömyysprosentti on just tän takia matala, kaikki on jossain hommissa ja Suomessa "turhat työpaikat" käytetään täällä hyväksi. Ihan hienoa ettei täällä pyöri kaikenlaisia kerjäläisiä, se on ehkästy korkealla palkkausprosentilla.

2. Tää kansa on laiska. Ei ole jalkakäytäviä, mopo on täällä polkupyörä joka on kaikilla. Autokanta on paljon uudempi kuin Suomessa. Varmaan 8 autoa 10:stä on uusi Toyota tai Honda. Ihmiset käyttävät hissejä joka paikassa, ja varsinkin koulussa. Huhuh, täällä ei paljoa harrasteta hyötyliikuntaa. Mikä mahtaa olla Thaimaalaisten kunto yleensäkin?

3. Elämän asenne on rento. "Sabaaj sabaaj" on paikallisten motto ja meinaa käännettynä "ota iisisti". Niin, otetaan iisisti, ja ajetaan mopoilla 100 km tunnissa kaupungissa ilman kypärää, koko perhe kyydissä ja nuorin on vasta muutaman kuukauden. Ei paljon paineita kolarista tai kaatumisesta, sillä kaikki on karman käsissä. Sama pätee autoilussa, avolavalle mahtuu helposti 12 miestä ja sit mennään. On sitä itsekin tultu mentyä avolavan kyydissä, mutta sillon meitä on ollut huomattavasti vähemmän :)

Kyllä sitä on mieleen muutakin tullut, mut tässä oli jotain pohdintoja paikallisesta elämästä :)